Se tuskin olisi voinut olla huonompi alku Nathan Jonesille. Eikö ”uuden johtajan pomppimissääntö” päde etelärannikolla? On turvallista sanoa, että mandaatti on peittynyt St Mary’s -kirkon päällä ja huuhtoutunut äkillisesti läheiseen Englannin kanaaliin.
Southampton on jälleen hävinnyt kuusi peräkkäistä Valioliigan ottelua – se toisti tämän ei-toivotun saavutuksen viimeksi helmikuussa 2021 – ja on ilman puhdasta maalia 11 kotiottelussa.
Jones ei ole valvonut koko tätä ajanjaksoa, mutta hänen toimikautensa on alkanut peräkkäin tuhoa ja synkkyyttä. Laskevan trendin jatkuminen Saintsissä. Hänen häämatkansa saattaa hyvinkin olla lyhin huippulentohistoriassa, mutta Frank de Boerin huono-onninen loitsu Crystal Palacessa vuonna 2017, kun hän lähti neljän liigaottelun jälkeen.
Ennen saapumistaan St Mary’siin keskiviikkona Nottingham Forest ei ollut voittanut yhtään pistettä tiellä. He eivät olleet tehneet yhtään vierasmaalia. Ja kuitenkin yksi maali riitti kaataakseen onton Saints-puolen, joka oli vailla rakennetta tai itseluottamusta, mikä nosti heidät entisestään pöydän juurella.
Se oli rauhoittava yö. Ei vähiten siksi, että huomattava määrä kotifaneja lauloi intohimoisesti ”Et tiedä mitä teet” kokopäiväisen vihellystyksen mukaan. Boos-kuorot kuuluivat ajoittain koko ajan.
Jibe ei ollut suunnattu erotuomariin. Se oli suunnattu suoraan kotikorsussa olevaan mieheen. Järkyttävä arvostelu Jonesin viidestä ensimmäisestä ottelusta Southamptonin managerina. Metsäuskoiset työnsivät veitsen välittömästi sisään tavanomaisella tulkinnalla ”potkuttu aamulla”.
”Otan yksin vastuun tuloksista, joita saamme, ja otan yksin vastuun, kun asiat kääntyvät”, Jones julisti rohkeasti Saintsin viimeisimmän takaiskun jälkeen. On vaikea nähdä, kuinka tuo ehdotettu käänne tulee ilmentymään, koska hänen puolensa ei onnistunut edes ampumaan maaliin Forestia vastaan. Se oli sairaalloisen synkkä tapaus.
Ehkä ainoa heikko toivon pilkahdus piilee siinä tosiasiassa, että Jones on toinen manageri hävisi kaikki neljä ensimmäistä Valioliigan otteluaan Southamptonin johdossa Nigel Adkinsin jälkeen kaudella 2012-13. Saints sijoittui 14. sijalle sinä vuonna, mutta nousu saapui vasta jälkeen Adkinsin tilalle tuli Mauricio Pochettino tammikuun puolivälissä.
Pochettinon Southampton voitti Manchester Cityn, Liverpoolin ja Chelsean matkalla mukavaan maaliin – viiden pisteen päässä pudotusta. Jokainen Saints-fani puraisi kätesi toistaakseen. Mutta tällainen toiveajattelu jättäisi huomiotta ilmeisen – Jonesilla ei ole työkaluja tai kokemusta, joita tarvitaan Southamptonin uppoavan laivan halkeamien korjaamiseen. Hänellä ei myöskään ole aikaa löytää niitä.
St Mary’s on yhtenäinen ainakin yhdestä asiasta, ja se on, että Southamptonin omaisuus vain pahenee ennen kuin se paranee. Kalenterivuosi, kuten Jones on viittannut, on ollut hillitön katastrofi. Sitä korosti keskiviikon 1-0-tappio Forestille, joka merkitsi hiljaisesti 12 kuukauden vuosipäivää Sport Republicin Southamptonin valtauksesta.
Sport Republicin osallistumisesta yhdessä operatiivisesti vastuussa olevilla Rasmus Ankersenillä ja Henrik Kraftilla on paljon annettavaa. Aikakausi, joka alkoi niin suurella toivolla ja optimismilla – siirtymällä pois kiinalaisen liikemiehen Gao Jishengin passiivisesta omistushallituksesta – on supistunut entisestään epätoivoon ja epätoivoon. Southampton sijoittui 90:nneksi jalkapalloliigan 92 seuran joukossa pisteillä per peli (0,86) vuonna 2022.
Todellakin, sarja kyseenalaisia päätöksiä on tuhonnut etelärannikon klubin. Alkaen liiallisesta nuorten värväämisestä. Kyllä, edellinen manageri Hasenhuttl sai tukea kesällä, ennen kuin hän menetti työnsä neljän kuukauden kuluttua kaudesta, mutta strategia perustui määrään laadun sijaan. Saints toi 10 uutta sopimusta hieman yli 80 miljoonan punnan summalla ja keski-ikä on 22. Kokeellinen uhkapeli, joka ei vielä maksa osinkoja.
Ehkä heitä olisi parempi palvella kolmen tärkeimmän kohteen, mukaan lukien kipeästi kaivatun hyökkääjän, jälkeen, jolla on todistettu historia ja jonkin verran kokemusta, samalla panostuksella, samalla kun he olisivat tehneet käytännön mukautuksia nykyiseen satoon. Burnleyssa lainassa oleva Nathan Tella on tehnyt tällä kaudella enemmän liigamaaleja (kahdeksan) kuin yksikään Saintsin pelaaja, vaikkakin mestaruussarjassa – esimerkiksi.
Sitten on omituinen tapaus tähtimies James Ward-Prowse, usein pyhien ritari kiiltävässä haarniskassa, joka on kärsinyt johdonmukaisen joukkueen selkärangan menettämisestä ja määritellyn keskeisen roolin puuttumisesta.
”Tämä ei ollut polvi-nykivä reaktio. Se oli pitkäaikainen asia”, Kraft kertoi The Athleticviitaten Jonesin nimitykseen, kun Aston Villa nimesi Unai Emeryn ja Wolves Julen Lopeteguin uusiksi managerikseen.
Se, mikä vaikutti kuitenkin vähemmän harkitulta ja perustellulta yleissuunnitelmalta, oli Jonesin taktinen sovellus tulen alla olevaa Forestia vastaan - jolla oli yhtä paljon paineita lopputuloksesta kuin hänelläkin. Tämä oli kuuden pisteen piste, ja Steve Cooper pelasi kaikki saaliit.
Saints meni suoraan. Metsä vetäytyi jämäkästi ja pyyhki sekuntia. Oli helppoja poimintoja. Kaukana toisinaan nopeatempoisesta korkeaoktaanisesta jalkapallosta, joka alun perin rakasti faneja edelliseen hallintoon.
Nathan Jones lupasi ”työskennellä uskonnollisesti” Southamptonin asioiden parissa
Jones itse näytti uupuneelta laiturilla, maailman painosta harteillaan, kun taas hänen pelaajansa näyttivät eksyksiltä. Ei selkeää suunnitelmaa, ei selkeää identiteettiä. Ikään kuin ainoa toivo olisi kuormittaa Ward-Prowse hetkellä soolotaikaa tai täsmällisellä toimituksella, joka sattuisi sattumalta Che Adamsin päähän. Kumpikaan ei toteutunut. ”Meillä oli tarpeeksi kulmia saavuttaaksemme tuloksia”, Jones muisteli ottelun jälkeen tarttuen vanhentuneisiin pilleihin.
Entinen Luton Townin pomo on käyttänyt yhteensä yhdeksää kokoonpanoa kolmessa MM-sarjan jälkeisessä ottelussa – jokainen yhtä hämmentävä kuin edellinen.
Mitä nyt tapahtuu? Jos Southamptonin hierarkia katsoo Jonesin olevan poissa hänen syvyydestään, lisää palkkaamista ja irtisanomista tulee varmasti kalliiksi. Jos he haluavat pysyä miehensä rinnalla, hän tarvitsee vahvistusta tammikuussa – myös kallista. Jones ei varmastikaan olisi ensimmäinen korkeammassa asemassa oleva henkilö, joka marssii Staplewoodin pyöröovesta – pakotettuna tai muuten.
Joe Shields, joka liittyi kesällä johtamaan Southamptonin rekrytointioperaatiota, lähti Chelseaan kolme kuukautta myöhemmin. Jalkapallooperaatioiden johtaja Matt Crocker on myös päättänyt ”takaista uutta haastetta”. Unohtamatta he irtisanoivat kolme pitkää joukkueen valmennushenkilökuntaa ennen kuin kampanja edes alkoi. Se on sotku.
Lyhyellä aikavälillä jotain on tehtävä pyhien vahingollisen laman pysäyttämiseksi. Suunnitelman luopuminen todistetun lahjakkuuden hyväksi voi hyvinkin olla ainoa laillinen leikki, jota ei ole vielä tutkittu. 30-vuotiaan Mislav Orsicin takaa-ajo tuntuu siksi melkein väärän arvioinnin myöntämiseltä. Toisin sanoen seuran tunnelivisio hankkia nuoria kykyjä, joilla on potentiaalista myyntiarvoa tulevaisuudessa, ei ole pystynyt huomioimaan nykyhetkeä. Se on nyt pelastustehtävä.
Intohimoiset fanit ovat sanoneet mielipiteensä. On toiminnan aika. Vain silloin Southampton voi toivoa muuttuvansa putoamissyötteestä lähes Valioliigan arvoiseksi kokonaisuudeksi.
Kommentoi