Renk, Etelä-Sudan – Tilapäisen teltan alla Nyaluak kehtaa poikavauvaa, joka syntyi vain minuutteja sitten ja katsoo rauhallisesti ylös äitinsä silmiin tietämättä ympäristöstään. Hän ja vastasyntynyt ovat hiljaisia – ja onnekkaita.
Teltan ohuet reunat eivät voi pysäyttää joidenkin vain muutaman metrin päässä olevien äitien lohdutonta itkua, joka suree viiden kuukauden ikäisen vauvan kuolemaa, jonka ruumis makaa eloton jalkojen juuressa ruskeaan kankaaseen käärittynä mutaisella maalla.
Ilon ja trauman vastakkain ei voisi olla selvempää Renkin kauttakulkukeskuksessa, joka sijaitsee 40 kilometriä (25 mailia) etelään Sudanin rajasta. Paikallisen avustushenkilöstön mukaan lapsi kuolee lähes joka päivä ja jossa elämästä ja kuolemasta on tullut väsyneitä kumppaneita. ihmiset pakenevat kilpailevien sotapäälliköiden välistä väkivaltaa, joka alkoi Sudanin pääkaupungista Khartumista.
Yli 100 000 ihmistä on paennut Sudanista naapurimaahan Etelä-Sudaniin sen jälkeen, kun konflikti puhkesi 15. huhtikuuta, YK:n tietojen mukaan. Lähes 60 000 heistä on kulkenut Renkin kautta. Rajakaupunki on yleensä kuiva, kunnes vuotuiset sateet tulvivat sen, kuten nytkin tapahtuu.
Vanhan yliopiston hylättyihin rakennuksiin perustettu Renk Transit Center oli alun perin suunniteltu 2 000 hengelle. Mutta kun kuljetus Renkistä vaikeutuu sateen alkaessa, se on nyt täynnä yli 11 000 ihmistä, jotka tekevät parhaansa mudassa.
Sadekauden lähestyessä se tuo lisää vaaroja. Jodassa, Renkia edeltävässä rajanylityspaikassa, ponnahdusklinikka palvelee rajan ylittäjiä. Eräs leirin virkamies sanoi: ”Lapsia kuolee joka päivä”, ja lisäsi sitten: ”Eilenkin kuoli kaksivuotias lapsi. Toissapäivänä kuuden kuukauden ikäinen lapsi kuoli. Sitä edeltävänä päivänä myös lapsi kuoli.”
”Joka päivä, kaikki ihmiset, he kuolevat, koska ei ole terveyspalveluita. Joten sairaus tulee.”
Sekä valtion viranomaiset että humanitaariset järjestöt ovat epäröineet pysyvän leirin perustamista. He pyrkivät sijoittamaan mahdollisimman paljon ihmisiä pidemmälle Etelä-Sudaniin, missä on paremmat liikenneyhteydet ja merkittävämpi infrastruktuuri tulvasta selviytymiseksi.
Renkistä ne, joilla on siihen varaa, kulkevat busseilla, kuorma-autoilla tai veneillä etelämmäksi Malakaliin, jossa YK:n ylläpitämä siviilien suojelualue (POC) on jo vaarallisen ylikansoitettu ja toimii kaksinkertaisella kapasiteetilla 41 000 ihmisen kanssa.
Monet sudanilaiset pakolaiset vievät myös YK:n virastot bussilla Renkistä itään 10-vuotiaalle Maban Dorron leirille, jonne on luotu uusi osio leirillä jo olevien 160 000 sudanilaisen pakolaisen rinnalle.
Todistus vaaroista ovat YK:n pakolaisjärjestön pystyttämät kirkkaan valkoiset teltat, jotka näkyvät helposti Renkin keskustasta. Useimmat ovat tyhjiä, koska keskustassa olevat ihmiset sanovat olevansa liian peloissaan muuttaakseen sinne, koska aseelliset ryöstöt ovat yleisiä, tulvat aiheuttavat vakavan uhan ja tappavia käärmeitä on runsaasti.
Khartumista paennut Faniel, joka on asunut avosivuisen betonikatoksen alla Renkin keskustassa kuukauden ajan, sanoo, että paikka tulvii kahden kuukauden kuluttua.
”He vievät laukkumme, rahamme… heillä on aseita, meillä ei ole mitään”, Faniel sanoo. ”Tämä on aivan kuin Khartum… sodasta sotaan.”
Kommentoi