Palkittu bolivialainen toimittaja Harold Olmos, jonka herrasmiesmäinen käytös tyrmäsi huomattavan reportterin sitkeyden ja joka johti Associated Pressin operaatioita Venezuelassa ja Brasiliassa paenttuaan vallankaappauksen aiheuttamaa kotimaasta yli neljä vuosikymmentä sitten, on kuollut 78-vuotiaana.
Olmos kuoli keskiviikkona Bolivian itäisellä alankoalueella Santa Cruzissa sydänkohtaukseen pitkän sairauden jälkeen, sanoi hänen poikansa José Olmos. Hän sanoi, että hänen isänsä oli kamppaillut diabeteksen kanssa.
Toimittaja, roolimalli nuoremmille kollegoille, joilla on syvä kokemus demokratian sotilaallisista haasteista, oli palannut kotimaahansa vuonna 2006 jäätyään eläkkeelle AP:sta. Hän aloitti toisen uransa kolumnistina, kouluttajana ja kirjailijana, kun Evo Morales, vasemmistolainen kokanviljelijöiden ammattiliiton johtaja, jota maan alkuperäiskansojen enemmistö hyväksyi, alkoi hallita Bolivian politiikkaa.
”Hänellä oli erittäin vahvat ja julkiset mielipiteet”, hänen poikansa sanoi erityisesti Moralesin hallitsevan MAS-liikkeen hyökkäyksestä lehdistönvapauteen.
Olmos liittyi AP:hen vuonna 1969 La Pazissa Boliviassa 25-vuotiaana työskenneltyään viikonlopputoimittajana Presencia-päivälehdessä. Yrityksen sisäisessä muistiossa seuraavana vuonna kuvattiin, että nuori toimittaja juoksi kolmen korttelin päässä presidentinlinnasta Bolivian vallankaappausyrityksen nro 187 aikana raportoidakseen presidentinlinnan siivittämisestä tarinalle, jolla ”ei ollut kilpailua” Yhdysvaltain etusivuilla.
Olmos toimi toimistopäällikkönä Venezuelassa yli kymmenen vuoden ajan vuoteen 1993 asti – vuosia kestäneen hälinän vuoksi Hugo Chavez nousi tunnetuksi – ja sitten Brasiliassa eläkkeelle jäämiseensä vuonna 2006.
Claude Erbsen, eläkkeellä oleva entinen AP:n World Services -johtaja, sanoi Olmosin erinomaisen auttaessaan valaisemaan Brasilian siirtymistä sotilasdiktatuurista elävään demokratiaan. Mutta häneen ja muihin teki suurimman vaikutuksen sekä Olmosin aseistariisuttava julmuus että pelottomuus.
”Luulen, että hänen tärkein ominaisuus hänessä oli, että hän oli todella lempeä sielu, mutta kun hän upotti hampaansa johonkin, et voinut voittaa häntä kahdella neljällä”, sanoi Erbsen.
Olmos osoitti tätä sitkeyttä myöhempinä vuosinaan bloggaajana ja kolumnistina El Deberissä, joka on yksi Bolivian johtavista sanomalehdistä. Nelivuotisessa hankkeessa, joka päättyi kirjan ”Etched in Memory: Notes of a Reporter” julkaisemiseen vuonna 2017, Olmos tarkasteli vuoden 2009 tappavaa hallituksen ratsiaa, joka vaati kolmen ulkomaalaisen hengen, joiden väitettiin osallistuneen terroristisuunnitelmaan tuolloin Presidentti Morales. Kymmenen ihmistä vietti kuuden ja kymmenen vuoden välillä vankilassa väitetystä osallistumisesta, mutta pääsi takaisin vapauteen, kun syytteet hylättiin vuonna 2020. Olmos osallistui jokaiseen oikeuden istuntoon.
Olmos oli ”toimittaja kuten harvat muut”, sanoi Nestor Ikeda, entinen AP:n kirjoittaja ja toimittaja, joka työskenteli hänen kanssaan Ikedan kotimaassa Perussa. Olmos joutui pakenemaan sieltä yhden useista vallankaappauksista, jotka tekivät Boliviasta synonyymin poliittiselle epävakaudelle.
”Hän oli aina suurissa uutistapahtumissa, toimittajana ja joskus päähenkilönä”, Ikeda sanoi.
Ikeda sanoi, että Olmosin ystävyys Bolivian ensimmäisen naispresidentin Lidia Guelierin kanssa oli pakottanut hänet pakenemaan salaa kenraali Luis Garcia Mezan, vuoden 1980 vallankaappauksen johtajan, vihaa.
Limassa Olmos kutsui Ikedan salaiseen tapaamiseen bolivialaiseen oppositioaktivistin Jaime Paz Zamoran kanssa, jonka kasvot ja pää olivat kääritty siteisiin lento-onnettomuudesta, jonka Garcia Mezan hallitus myöhemmin päätettiin suunnitella. Paz Zamora oli ollut ainoa eloonjäänyt.
”Harold ja Paz Zamora syleilivät kahden samaan tragediaan upotetun veljen jälleennäkemisen intensiivisesti”, Ikeda sanoi. Vuonna 1989 Paz Zamora valittiin Bolivian presidentiksi.
Olmosista tuli Caracasin toimistopäällikkö vuonna 1982. AP:n toimittaja Jorge Rueda muisti hänet AP:n toimittajien ”eri sukupolvien maestrona” ja ”rokkina, joka tuki meitä kaikkia vaikeissa uutisissa, mukaan lukien vuoden 1989 katuprotestit ja mellakointi, joka tunnettiin nimellä ”Caracazo.” Yli 300 ihmistä kuoli väkivaltaisuuksissa, jotka johtuivat suurelta osin bensiinin ja kuljetusten hintojen noususta. Olmos ankkuroi myös silloisen luutnantin johtaman epäonnistuneen vuoden 1992 vallankaappauksen. Eversti Chavez, jonka venezuelalaiset valitsisivat myöhemmin presidentiksi.
Olmos, ”ymmärsessään Etelä-Amerikan poliittisen todellisuuden ja alueen militarismin, oli ensimmäisten joukossa varoittajia, että Venezuela oli avannut Pandoran lippaan käyttämällä sotilaita tukahduttaakseen mielenosoituksia Caracazon aikana”, Rueda sanoi. ”Sen jälkeen olisi vaikea saada heidät palaamaan kasarmiinsa.”
Amazonin kaupungissa Riberaltassa syntynyt Olmos on opiskellut San Andresin yliopistossa La Pazissa ja sosiaalitieteen yliopistossa Roomassa.
AP:n sisäinen julkaisu hänen palkkaamishetkellään, jossa hän kuvasi hänet mustilla hiuksilla, sanoi: ”Englannin kieli on hänelle edelleen kamppailua, mutta hän tulee mukaan.”
Olmosin englanti oli lähes moitteetonta.
Vuonna 2007 hänelle myönnettiin Bolivian kansallinen journalistipalkinto.
Vastaanotettuaan sen Olmos sanoi, että ”lähdin lepottoman diktatuurin vangitsemasta maasta ja palasin maahan, jossa oli vastakkaisia näkemyksiä. Tällä alalla, jossa journalismi on loukussa poliittisten ja ideologisten kiistojen ristitulessa, näyttää siltä, että toimittajaa voidaan pitää vihollisena.”
Olmosta jäivät hänen vaimonsa Cristina, tytär Paula ja poika José.
___
Bajak toimi AP:n Andien uutisten päällikkönä vuosina 2006-2016.
___
Associated Pressin toimittajat Carlos Valdez ja Paola Flores La Pazissa Boliviassa osallistuivat tähän raporttiin.
Kommentoi