Vielä muutama vuosi sitten Egyptin ja Turkin lähentyminen olisi ollut mahdotonta kuvitella, sillä maat kohtasivat useilla rintamilla ja niiden johtajat hyökkäsivät toisiaan puheissa.
Ja kuitenkin, nopeasti eteenpäin tähän päivään, ja alueelliset kilpailijat ovat alkaneet käydä keskusteluja ministeritasolla, lähettäneet toisilleen lämpimiä viestejä ja puhuneet täydellisten diplomaattisuhteiden palauttamisesta.
Aiemmin tässä kuussa Turkin ulkoministeri Mevlut Cavusoglu vieraili Kairossa keskustellakseen egyptiläisen kollegansa Sameh Shoukryn kanssa ensimmäistä kertaa kahdenvälisten suhteiden katkeamisen jälkeen noin kymmenen vuotta sitten.
Shoukry sanoi yhteisessä lehdistötilaisuudessa, että suhteet palautetaan suurlähettilään tasolle ”sopivaan aikaan” ja että maiden presidenteillä on ”poliittista tahtoa” normalisoida kahdenväliset suhteet.
Cavusoglu vahvisti, että osapuolet ”sopivat maksimoivansa diplomaattisuhteemme” ja ”ovat arvioineet, mihin toimiin ryhdymme seuraavaksi”.
Turkin huippudiplomaatin matka Egyptiin tulee Shoukryn maamerkkivierailun jälkeen Turkkiin helmikuussa yli 40 000 ihmistä tappaneiden massiivisten kaksoismaanjäristysten jälkeen.
Selkeät jaot
Diplomaattiset suhteet Kairon ja Ankaran välillä katkesivat vuonna 2013, kun Egyptin nykyinen presidentti Abdel Fattah el-Sisi johti silloisen presidentin Mohamed Mursin, arabimaailman vanhimman poliittisen islamilaisen ryhmän, Muslimiveljeskunnan entisen johtajan, vallasta.
Mursi oli Egyptin ensimmäinen demokraattisesti valittu presidentti, ja hänellä oli Turkin johtajan Recep Tayyip Erdoganin ja hänen konservatiivisen Oikeus- ja kehityspuolueensa (AKP) tuki.
Erdogan tuomitsi vallankaappauksen tuolloin ”vahingolliseksi, epäinhimilliseksi ja kansaa, kansallista tahtoa ja demokratiaa vastaan”.
Sittemmin Turkki on tarjonnut turvapaikan egyptiläisille toisinajattelijoille – joista monet ovat Muslimiveljeskunnan johtajia, joita Kairo pitää ”terroristeina” – ja antanut heille mahdollisuuden käyttää satelliittitelevisiokanavia, jotka puhuivat avoimesti Egyptin presidenttiä vastaan.
Vallankaappauksen jälkeen alueelliset suurvallat Saudi-Arabia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat, jotka pitivät Muslimiveljeskuntaa vaarana monarkioilleen, tukivat el-Sisiä ja arvostivat Turkkia Muslimiveljeskunnan tukemisesta.
Ankaran tuki alueelliselle liittolaiselleen Qatarille sen jälkeen, kun Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Bahrain ja Egypti katkaisivat diplomaattiset ja kauppasuhteet Dohan kanssa kesäkuussa 2017, selvensi alueellisia jakoja entisestään.
Tuolloin neljä arabiliittolaista muutamien muiden maiden tukemana asettivat Qatarin meri-, maa- ja ilmasaarron väittäen, että se tukee ”terrorismia” ja oli liian lähellä Irania.
Yli kolme vuotta kestänyt Persianlahden kriisi ratkesi tammikuussa 2021 sen jälkeen, kun saartovaltiot allekirjoittivat sopimukset Qatarin kanssa, kun ne purkivat saarron ja normalisoivat suhteita.
Katalysoi lähentymistä
Turkin ulkopolitiikan analyytikko Semih Idizin mukaan se, että Doha fiksoi suhteitaan Persianlahden naapureihinsa ja Egyptiin, oli katalysaattorina Ankaralle kulkemaan samanlaista polkua.
”Turkki olisi eristetty, jos se ei muuttaisi aluepolitiikkaansa, joten uskon, että hallitus alkoi korjata suhteitaan alueen kilpaileviin maihin Qatarin avulla”, hän sanoi Al Jazeeralle.
Maaliskuussa 2021 alkoi ilmestyä raportteja siitä, että Turkin hallitus rajoittaa Muslimiveljeskuntaan kuuluvien tiedotusvälineiden toimintaa ja varoittaa niitä muuttamaan toimituksellisia käytäntöjään ja olemaan kohdistamatta Egyptiä ja el-Sisia.
Brysselissä toimivan Carnegie Europen vanhemman tutkijan Sinan Ulgenin mukaan Turkin politiikan muutos Muslimiveljeskuntaa kohtaan oli tärkein tekijä maiden välisten jännitteiden lieventämisessä.
”Kun… Mursin poistettiin vallasta, Turkki käytti ankaraa ei-diplomaattista retoriikkaa Egyptin uutta hallitusta vastaan, mikä johti korkeisiin jännitteisiin maiden välillä”, Ulgen, joka on myös entinen turkkilainen diplomaatti, kertoi Al Jazeeralle.
”Ankara oli myös vahvasti mukana Egyptin sisäpolitiikassa ja tuki avoimesti Muslimiveljeskuntaa 2010-luvulla, mikä ei ole niin nykyään. Turkki jopa rajoitti ryhmän jäsenten toimintaa rajojensa sisällä, mikä otettiin Kairossa myönteisesti vastaan, hän sanoi.
Hän lisäsi, että Turkki ei näytä olevan yhtä kiinteä aiemmista olosuhteista, joita sillä oli vuoden 2013 vallankaappauksen aikana, kuten poliittisten vankien vapauttaminen Egyptissä.
Persianlahden kriisin ratkaisemisen jälkeisten kuukausien aikana Ankaran ja Kairon valtuuskunnat tapasivat useita kertoja alustavia keskusteluja varten.
Turkin valtiovarainministeri Nureddin Nebati osallistui Islamilaisen kehityspankin vuosikokoukseen Kairossa kesäkuussa 2022, mikä on ensimmäinen ministerivierailu Egyptiin noin yhdeksään vuoteen.
Tätä seurasivat Erdogan ja el-Sisi sekä Qatarin emiirišeikki Tamim bin Hamad Al Thani kättelemässä Qatarin MM-kisojen sivussa marraskuussa 2022, ensimmäistä kertaa kahden johtajan välillä.
Kairon ja Ankaran lähentyminen on ollut hidasta, Idiz kertoi Al Jazeeralle ja että: ”Egypti näyttää odottavan vaalien tulosta seuraavaa askelta varten.”
Cavusoglu oli kertonut Kairossa, että presidenttien välinen tapaaminen suunniteltiin Turkin toukokuussa pidettyjen presidentin- ja parlamenttivaalien jälkeen.
Pysyvät ongelmat
Vaikka osapuolet lähettävät lämpimiä viestejä ja osoittavat poliittista tahtoa suhteiden vahvistamiseen, ennen kuin ne voivat ryhtyä yhteistyöhön, on ratkaistava perustavanlaatuiset erimielisyydet, mukaan lukien Libyan konflikti ja erimielisyydet yksinomaisesta talousvyöhykkeestä ja Välimeren hiilivetyvaroista.
Ankara puuttui asiaan Libyassa allekirjoitettuaan sotilaallisen yhteistyösopimuksen marraskuussa 2019 – sekä merialueen rajaamissopimuksen yksinomaisen talousvyöhykkeen perustamisesta – Tripolissa sijaitsevan YK:n hyväksymän National Accordin hallituksen (GNA), toisen kilpailevista hallituksista. jotka syntyivät sodan runtelemassa maassa.
Egypti yhdessä Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Venäjän kanssa tuki kilpailevaa Libyan kansallisarmeijaa (LNA), jota johti luopio sotilaskomentaja Khalifa Haftar, ja hylkäsi Turkin sotilaallisen väliintulon GNA:n puolella.
Kypros, Egypti, Ranska ja Kreikka, jotka olivat mukana pitkään jatkuneessa kiistassa Turkin kanssa yksinomaisista talousvyöhykkeistä, sanoivat, ettei GNA:lla ollut valtuuksia tehdä tällaisia sopimuksia.
Lisäksi Egypti ja Kreikka, jotka hylkäsivät vuoden 2019 Turkin ja GNA:n merisopimuksen, allekirjoittivat kesällä 2020 erillisen sopimuksen merirajojensa määrittämisestä, minkä Ankara torjui.
Turkki ja GNA allekirjoittivat toisen etsintäoikeuksia koskevan sopimuksen lokakuussa 2022 viitaten vuoden 2019 sopimukseen.
Egyptillä on yksinoikeustalousvyöhykesopimus Kyproksen tasavallan kanssa, kun taas Ankara allekirjoitti samanlaisen sopimuksen itse julistautuneen Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan kanssa, joka on näennäinen valtio, jonka vain Turkki tunnustaa.
Ulgen, entinen turkkilainen diplomaatti, sanoi, että osapuolten välinen erimielisyys Libyan konfliktista ei ole niin vahva kuin ennen.
”Tämä johtuu pääasiassa siitä, että Ankara on keskustellut maan eri toimijoiden kanssa, toisin kuin muutama vuosi sitten, jolloin se rajoittui GNA:han. Osapuolten on nyt helpompi päästä yhteisymmärrykseen Libya-kysymyksessä, hän sanoi Al Jazeeralle.
”Toisaalta itäisen Välimeren kiistassa ei ole merkkejä ratkaisusta. Näin ollen molemmat maat todennäköisesti hyväksyvät tämän tosiasian jatkaakseen normalisointiprosessiaan.”
Kommentoi