Kampala, Uganda – Venäjän maanantain päätös vetäytyä sopimuksesta, joka salli ukrainalaisten maataloustuotteiden viennin turvallisen kanavan kautta Mustanmeren läpi jatkuvan sodan keskellä, kaikuu jo kaukana Ukrainan taistelujen etulinjoista.
Globaalin ilmastonmuutoksen järkyttämät Itä-Afrikan maat ovat vuosien ajan luottaneet elättämiseen Ukrainan viljanviennistä. Nyt sopimuksen päättyminen voi johtaa kuluttajahintojen nousuun ja rasittaa entisestään maanviljelijöitä ja rahapulassa olevia avustusjärjestöjä, jotka jo nyt kamppailevat vastaamaan haasteisiin, kuten konfliktiin kuivuuteen, analyytikot sanovat.
”Tiedämme jo tai voimme ennustaa kohtuullisessa määrin, kuinka tältä alueelta muualle maailmaan, erityisesti Itä-Afrikkaan ja Afrikan sarveen, suuntautuvan viennin keskeyttämisellä on vaikutukset elintarvikkeiden hintoihin”, sanoi Debisi Araba, elintarvikepoliittinen strategi ja African Green Revolution Forumin (AGRF) entinen toimitusjohtaja.
”Meidän pitäisi odottaa näkevämme inflaatiopaineita viljan hintoihin, erityisesti maissa, jotka ovat riippuvaisia tuonnista – joissa nämä viljat ovat enimmäkseen perusravinteita miljoonille ihmisille -, mikä ajaa yhä useammat ihmiset haavoittuvaisuuteen ja turvattomuuteen”, hän lisäsi.
Hälytyskellot ja hintojen nousu
Turkki ja Yhdistyneet Kansakunnat neuvottelivat Black Sea Grain Initiativen heinäkuussa 2022. Sen avulla lannoitteita ja maataloustuotteita kuljettavat alukset pääsivät poistumaan kolmesta Ukrainan satamasta, kulkivat huolellisesti kartoitettuja reittejä välttääkseen miinoja ja kiemurtelevat venäläisten sotalaivojen ohi matkalla Turkin Bosporinsalmeen.
Tämän seurauksena ukrainalaista maissia, vehnää ja muita viljoja on viety viime vuoden sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen noin 32,8 miljoonaa tonnia.
Yli puolet tästä viljasta meni kehitysmaihin, usein Maailman elintarvikeohjelman lahjoitusten muodossa, jotka yksin saivat 313 tonnia ukrainalaista vehnää. Suuri osa siitä lahjoitettiin kuivuudesta kärsiville yhteisöille Etiopiassa, Keniassa ja Somaliassa, Maailman elintarvikeohjelman (WFP) edustaja kertoi Al Jazeeralle puhelimitse Kenian pääkaupungista Nairobista.
Viime vuonna Istanbulissa järjestetyssä allekirjoitustilaisuudessa YK:n pääsihteeri António Guterres juhli Black Sea Grain -aloitetta ”toivon majakkana”.
Nyt humanitaariset avustustyöntekijät herättävät hälytystä todennäköisestä ruokapulasta.
”Meidän on tarkasteltava muita markkinoita, mikä pidentää toimitusaikaamme ja mahdollisesti lisää kustannuksia tuon ruoan tuomisesta näille markkinoille”, sanoi Brenda Kariuki, WFP:n edustaja Itä-Afrikasta. ”Yhä useammat ihmiset saattavat joutua nälkään.”
Black Sea Grain Initiative on myös vakauttanut globaaleja markkinoita. Sen jälkeen kun kauppa tehtiin viime heinäkuussa, ruokakustannukset laskivat noin 23 prosenttia maaliskuussa 2022 saavutetusta huipusta.
Tätä sopimusta jatkettiin myöhemmin sarjalla lyhytaikaisia jatkoja, viimeksi maaliskuussa 2023.
Mutta tuntemalla länsimaisten pakotteiden piston Venäjä on nyt päättänyt keskeyttää osallistumisen sopimukseen, ellei tiettyjä keskeisiä vaatimuksia, mukaan lukien omien lannoitetuotteidensa rajoitusten lieventäminen, täyty.
WFP:n Kariuki oli jo huolissaan mahdollisista tuen leikkauksista vehnän hintojen vaihtelun seurauksena.
”Jos ajattelee korkeampia ruokakustannuksia missä päin maailmaa, jopa kotitilalla, jokaisen on kiristettävä vyötään varmistaakseen, että heillä on todella varaa ruokaan hintojen noustessa”, hän sanoi. ”Olemme todennäköisesti tilanteessa, jossa WFP:n on priorisoitava, kuka saa ruuan.
”Tarkastelemme merkittäviä ruoka-avun tarpeessa olevia ihmisiä, mutta meillä on yhä vähemmän resursseja yhä kalliimpaan ruokaan”, Kariuki lisäsi.
Ilmastohäiriöt
Sopimuksen päättyminen voi vaikuttaa akuutisti alueeseen, joka on jo ennestään hermostunut arvaamattomista vuodenajoista, huonoista sadoista ja karjakuolemista planeetan nopeasti lämpenemisen seurauksena.
Esimerkiksi Somalia kärsii parhaillaan pahimmasta kuivuudesta, jonka se on kokenut neljään vuosikymmeneen.
”Mustanmeren vilja-aloitteen lopettaminen lisää haasteita maille, jotka jo kokevat muuttuvan ilmaston vaikutuksia”, sanoi Ayan Mahamoud, ilmastonsietokyvyn asiantuntija Intergovernmental Authority on Development (IGAD) -kaupparyhmästä, jonka jäseniä ovat Djibouti, Etiopia, Somalia, Eritrea, Sudan, Etelä-Sudan, Kenia ja Uganda. ”Ilmastonmuutoksen tiedetään häiritsevän maatalouden tuottavuutta, mikä vaikuttaa satoihin ja elintarviketuotantoon.”
Harva sade toi hieman helpotusta Somalian maanviljelijöille aiemmin tänä vuonna, mutta maa on edelleen vahvasti riippuvainen muista maista tulevasta ruoasta.
”Somalian maataloustuotanto on jo nyt erittäin alhaista kuivuuden sekä vuosikymmeniä kestäneiden konfliktien ja väkivallan vuoksi. Tämän vuoksi Somalia on erittäin riippuvainen viljan tuonnista, sillä viljakasvit muodostavat noin kolmanneksen Somalian ruokavaliosta kalorimääräisesti”, sanoi Cyril Jaurena, joka johtaa Punaisen Ristin kansainvälisen komitean toimintaa maassa.
”Lähes 40 prosenttia väestöstä kärsii akuutista elintarviketurvasta, ja pienetkin hintojen nousut voivat vaikeuttaa perheiden ruoan laittamista pöytään.”
Kenia, Djibouti ja Etiopia ovat myös tuoneet huomattavia määriä viljaa Mustanmeren viljasopimuksen puitteissa, joten ne joutuvat kärsimään tuonnin taukojen tai katkosten aikana.
Yhdysvallat on kehottanut Venäjää jatkamaan osallistumistaan sopimukseen, kuten myös YK:n pääsihteeri Guterres. Samaan aikaan Ukrainan on nyt turvauduttava maataloustuotteiden vientiin maa- ja rautatieteitse pienemmällä määrällä ja korkeammilla kustannuksilla.
Paikallisten viljelijöiden mestaruus
Viljaaloitteen ollessa vaakalaudalla afrikkalaiset aktivistit ja taloustieteilijät vaativat ilmastoälykkäitä ratkaisuja paikallisten viljelijöiden tukemiseksi ja tuotannon lisäämiseksi, mikä vähentää tuontiriippuvuutta.
”Meidän on yritettävä rakentaa omavaraisuutta. Suurin osa rajoituksistamme on tarjontapuolella”, sanoi Brain Sserunjogi, stipendiaatti Ugandan talouspolitiikan tutkimuskeskuksesta. ”Meidän on investoitava kastelutoimenpiteisiin varmistaaksemme, että vahvistamme tuotantopohjaamme osan syömämme ruuan osalta. Meidän on kehitettävä paikallista lannoiteteollisuutta.”
Vaikka vehnän hinnat Ugandassa eivät ole vielä pudonneet sotaa edeltävälle tasolle, Venäjän viljasopimuksesta vetäytymisen vaikutukset voivat olla Ugandassa vähemmän äärimmäisiä kuin naapurimaissa, koska monet ihmiset ovat riippuvaisia maissista ja maniokista peruselintarvikkeina vehnän sijaan.
Siitä huolimatta nykyinen sopimuksen päättyminen on avannut oven keskusteluille lokalisoinnin tärkeydestä.
”Ei ole mitään syytä, miksi Afrikan maat olisivat elintarvikkeiden nettotuojia. Meillä on potentiaalia kasvattaa ruokaamme, meillä on potentiaalia tuottaa omia lannoitteitamme”, sanoi Jane Nalunga, Etelä- ja Itä-Afrikan kauppaneuvotteluinstituutin johtaja.
Toimistossaan Ugandan vilkkaassa pääkaupungissa Kampalassa ja lautasen matokea, haudutettua ja muussattua vihreää banaania, hän kehotti hallituksia vahvistamaan paikallista maataloustuotantoa ja vahvistamaan alueellista kauppaa sen sijaan, että neuvottelemaan uudelleen tuontisopimuksia.
”Ruoka on itsemääräämisoikeuskysymys. Jotta joku ruokkiisi sinua, tiedät, ettet ole suvereeni kansakunta, Nalunga lisäsi.
Kommentoi