BANGKOK — 3-vuotias poika oli ottanut vain kaksi askelta äitinsä sylistä, kun korviaantava räjähdys kuului. Räjähdys osui naisen kasvoihin ja sumensi hänen näkönsä. Hän pakotti silmänsä auki ja etsi poikaansa vilkkaan laiturin ympäriltä, jossa he olivat odottaneet lauttaa, lähellä heidän pientä kyläään Etelä-Keski-Myanmarissa.
Savun läpi hän huomasi hänet. Hänen pieni ruumiinsa makasi maassa, hänen jalkansa ja jalkojensa turmeltuivat irti kuoriutuneesta lihasta, särkyneet luut paljastuivat.
”Hän itki ja kertoi minulle, että se sattui niin paljon”, hän sanoi. ”Hän ei tiennyt, mitä juuri tapahtui.”
Mutta hän teki.
___
Naisen poika oli räjäyttänyt maamiinan, räjähteen, joka oli suunniteltu silpomaan tai tuhoamaan mitä tahansa, mikä sen tielle tulee.
Useimmat maat ovat kieltäneet maamiinat vuosikymmeniä siitä lähtien, kun Yhdistyneiden Kansakuntien miinankieltosopimus hyväksyttiin vuonna 1997. Mutta Myanmarissa, joka ei ole sopimuksen osapuoli, miinojen käyttö on kasvanut huimasti sen jälkeen, kun armeija kaappasi vallan demokraattisesti valitulta hallitukselta. helmikuussa 2021, ja aseellinen vastarinta on kiihtynyt pilviin.
Myanmarin verisen konfliktin kaikki osapuolet ovat sijoittaneet maamiinoja, ja ne ovat vastuussa siviiliuhreista, mukaan lukien hälyttävän paljon uhreiksi joutuneita lapsia, kertoo AP:n analyysi, joka perustuu voittoa tavoittelemattomien ja humanitaaristen järjestöjen tietoihin ja raportteihin sekä haastatteluihin. siviiliuhrit, perheet, paikalliset avustustyöntekijät, armeijan loikkarit ja valvontaryhmät.
Vuonna 2022 YK:n luvut osoittavat, että maamiinojen ja räjähtämättömien ammusten aiheuttamat siviiliuhrit kasvoivat lähes 40 prosenttia. Asiantuntijat sanovat, että tämä ja muut viralliset luvut ovat huomattavasti aliarvioituja, mikä johtuu suurelta osin seurannan ja raportoinnin vaikeuksista konfliktin aikana.
Epätäydellisistä luvuista huolimatta asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että kasvu Myanmarissa on suurin koskaan mitattu.
Käytännössä mikään alue ei ole immuuni uhalle. Viimeisten kahden vuoden aikana miinojen saastuminen on levinnyt kaikkiin osavaltioihin ja alueisiin paitsi pääkaupunki Naypyitaw, Landmine Monitor -ryhmä, joka seuraa maamiinojen käyttöä maailmanlaajuisesti.
Armeija käyttää myös siviilejä ihmiskilpinä, mikä on ollut maassa laajalle levinnyt käytäntö vuosikymmeniä, mutta joka herättää hälytystä lisääntyvien miinojen vuoksi. AP:n analyysissä havaittiin, että Tatmadaw-niminen armeija pakotti ihmiset kävelemään joukkojen edellä räjäyttämään mahdollisia maamiinoja heidän tielleen suojellen omia joukkojaan.
Paikallisten ja kansainvälisten ihmisoikeusryhmien mukaan Tatmadaw on louhinut koteja, kyliä, kävelyreittejä, kirkkorakenteita, maatiloja, matkapuhelintorneja sekä Kiinan tukeman öljy- ja kaasuputken ja kuparikaivoksen.
Myanmarin armeija, joka on tunnustanut miinojen käytön aiemmin, ei vastannut AP:n viralliseen tiedottajansa sähköpostiin lähettämään kysymysluetteloon.
Vaikka taistelut etenevät, maamiinat eivät. Jäljelle jääneet miinat voivat umpimähkään vammauttaa tai tappaa niille osuvia vuosia vihollisuuksien päätyttyä.
Se nostaa uhrien haamuja tuleville vuosille. Maissa, kuten Egyptissä ja Kambodžassa, ihmisiä kuolee edelleen miljoonien miinojen vuoksi, jotka jäävät taakse kauan konfliktien päättymisen jälkeen.
___
”Tällaisesta aktivoidusta miinuksesta jättäminen on sama kuin hirviön vapauttaminen”, sanoi 26-vuotias sotilasloikkaaja, joka työskenteli taisteluinsinööriryhmän komentajana Myanmarissa. ”Minuilla ei ole ystäviä tai vihollisia. Jopa ase ampuu vain siihen suuntaan, johon se osoittaa.”
Kuten useimmat AP:n haastattelemat, loikkaaja puhui nimettömänä suojellakseen itseään ja perhettään sotilaallisilta kostoilta. Monet toimittajien kanssa puhuvat Myanmarissa voivat joutua pidätykseen tai väkivaltaan.
Maamiinat ja räjähtämättömät ammukset ovat olleet jatkuva ongelma Myanmarissa yli neljän vuosikymmenen ajan. Ongelma on kasvanut eksponentiaalisesti sotilaallisen vallankaappauksen jälkeen, kun maamiinoja on käytetty enemmän useammissa osissa maata, sanoi Kim Warren, YK:n maamiinojen asiantuntija, joka on seurannut ongelmia Myanmarissa.
Vuonna 2022 390 ihmistä joutui maamiinojen ja räjähtämättömien ammusten uhreiksi Myanmarissa, mikä on yli 37 prosenttia enemmän kuin vuonna 2021 UNICEFin kokoamien lukujen mukaan. Kaiken kaikkiaan 102 ihmistä kuoli ja 288 haavoittui, ja lapsia oli noin 34 prosenttia uhreista, kun se vuonna 2021 oli 26 prosenttia.
Silti Warren sanoi, että tapauksista ei ilmoiteta. Hän mainitsi vankan tiedonhallintajärjestelmän puutteen, konflikteihin liittyvien tietojen ilmoittamisen herkkyyden ja uhrien hoidon saamisen vaikeudet.
Yeshua Moser-Puangsuwan, Landmine Monitorin Myanmarin asiantuntija, sanoi, että hänen ryhmänsä laskee vain uhreja, jotka se voi vahvistaa luottavaisesti.
”Olemme aina olleet alilaskentaa”, hän sanoi. ”Kuinka monta muuta? Kaksinkertainen? Melko varmasti. Kolminkertaistaa? Voisi olla.”
Asiantuntijat myöntävät, että kuolonuhrien kokonaismäärä saattaa vaikuttaa pieneltä, sillä Myanmarin asukasluku on noin 56 miljoonaa, mutta sanovat, että nopea kasvu on kuitenkin huolestuttavaa, kun otetaan huomioon aliilmoitetut tapaukset, miinojen tuhoisa luonne ja niiden käyttö vuosikymmeniä kestäneen konfliktin keskellä.
Asiantuntijat ovat erityisen huolissaan lapsiuhreista, kuten pojasta, joka laukaisi miinan laiturilla. Monet eivät ole tietoisia siitä, kuinka tappavia maamiinat ja räjähtämättömät ammukset ovat; jotkut poimivat ne ja leikkivät niillä.
Suurin osa lapsista ei ole enää koulussa konfliktin keskellä, mikä lisää valvomatonta aikaa. Väkivalta on myös pakottanut yli 1,2 miljoonaa ihmistä jättämään kodit YK:n mukaan, joten lapset ja muut liikkuvat usein tuntemattomilla alueilla.
Monet siviiliuhrit kohtaavat maamiinoja päivittäisten rutiinien aikana – vain kulkiessaan päiviään, kunnes elämä muuttuu ikuisesti.
___
Maaliskuussa 2021 kaksi teini-ikäistä serkkua työskenteli pienellä perheomisteisella tontilla Shanin osavaltiossa. He olivat juuri lähteneet kaivamaan bataattia, kun yhden pojan isä kuuli räjähdyksen kotoaan. Hän ryntäsi auttamaan, mutta oli myöhässä. Heidät tapettiin välittömästi. He käynnistivät miinan.
Isä, 47, itkee, kun hän palaa pellolle, josta hän löysi repaleisia vaatteita ja vaurioituneita ruumiita.
”Mutta se on perheeni asia, joten minun on tultava tilalle elantonsa takia”, sanoi nimettömänä pysyttelevä mies suojellakseen itseään ja sukulaisiaan.
Toisella puolella maata, Länsi-Chinin osavaltiossa, 20-vuotias maanviljelijä oli palaamassa kotiin riisipellon kitkemisestä aurinkoisena toukokuun päivänä, kun hän laukaisi miinan, joka oli haudattu polulle, jota hän oli kävellyt monta kertaa aiemmin. .
”Räjähdys valtasi minut ja koko ympäristöni oli savun peitossa. Luulin kuolevani”, hän kertoi AP:lle, joka halusi pysyä nimettömänä turvallisuutensa puolesta pelossa. ”Näin luita. Oikea jalka tuhoutui täysin nilkkaan asti. Koko ruumiini oli kuuma kuin se olisi tulessa ja ihoni oli musta.”
Hänen 18 päivän sairaalassaolonsa aikana hänen oikea jalkansa amputoitiin noin neljä tuumaa polven alapuolelta.
Monet uhrit ja perheenjäsenet eivät tiedä kuka oli vastuussa räjähdyksistä – Tatmadaw tai sotilaalliset ryhmät – koska kaikki konfliktin osapuolet käyttävät miinoja.
Sagaingissa toimivan miliisin jäsen kertoi, että hänen ryhmänsä on poistanut lähes 100 armeijan armeijan istuttamaa miinaa ja aikoo käyttää niitä uudelleen kasvattaakseen kotitekoisten laitteiden arsenaaliaan.
”Miina on korvaamaton ase hyökätä vihollista vastaan”, sanoi jäsen, joka puhui puhelimitse nimettömänä arkaluonteisista tiedoista ja pelkäsi armeijan kostovan hänen perheelleen.
Se on yleinen käytäntö: Miliisit ja aseelliset ryhmät ilmoittavat miinanneensa alueet, joissa ne toimivat, vain käyttääkseen aseita uudelleen.
”He vain siirtävät miinat uuteen paikkaan”, Moser-Puangsuwan sanoi. ”Eikä sitä me kutsu miinanraivaukseksi.”
Miliisin jäsen sanoi, että kyläläisiä varoitetaan miinojen sijainneista ja siviilejä vahingoitetaan harvoin. Mutta Moser-Puangsuwan ja muut asiantuntijat sanoivat, että ei vain ole mahdollista estää siviiliuhreja.
”He käyttävät mielivaltaista asetta”, Moser-Puangsuwan sanoi. ”Kun se on siellä, se tappaa tai vahingoittaa seuraavan henkilön, joka törmää siihen, olipa hän vihollinen, joku sinun puolellasi olevista sotilaista tai siviilejä.”
Eräs mies Myanmarin Länsi-Chinin osavaltiossa kuvaili, kuinka sotilaat veivät hänet, hänen raskaana olevan vaimonsa ja heidän 5-vuotiaan tyttärensä vangiksi ja saivat heidät ja 10 muuta siviiliä kävelemään eteenpäin ja hakkaamaan heitä kivääreillä, jos he kieltäytyivät.
Siviilit etenivät hitaasti eteenpäin epäillyn miinakentän läpi odottaen jokaisella askeleella laukaisevansa räjähdyksen, samalla kun hallituksen vastaisen miliisin ja sotilaiden välillä syttyi tulitaistelu, hän sanoi.
”Ajattelin: ”Tänään on se päivä, kun kuolen”, sanoi mies, joka myös halusi pysyä nimettömänä koston pelossa. Myöhemmin he pakenivat, eikä miinoja räjähtänyt heidän marssinsa aikana.
Landmine Monitor dokumentoi samanlaisia tapauksia muissa osavaltioissa ja kutsui sitä ”vakavaksi kansainvälisen humanitaarisen ja ihmisoikeuslain rikkomiseksi” viimeisimmässä raportissaan.
Landmine Monitorin mukaan Myanmar ja Venäjä olivat ainoat osavaltiot, joissa dokumentoitu uusi miinojen käyttö vuonna 2022, vaikka Human Rights Watch väitti tammikuussa myös Ukrainan käyttäneen jalkaväkimiinoja, kun Venäjän joukot miehittivät Iziumin kaupungin. Valtiosta riippumattomien aseellisten ryhmien on myös vahvistettu käyttävän niitä vähintään viidessä maassa vuonna 2022, mukaan lukien hallituksen vastaiset joukot Myanmarissa.
Myanmar ja Venäjä ovat maita, jotka eivät ole allekirjoittaneet vuoden 1997 miinakieltosopimusta, samoin kuin Kiina, Pohjois- ja Etelä-Korea sekä Yhdysvallat.
Landmine Monitor vahvisti myös, että armeija on louhinut yhä enemmän infrastruktuuria, kuten matkapuhelintorneja ja voimalinjoja estääkseen hyökkäyksiä. Sotilaalliset miinat suojaavat myös ainakin kahta suurta Kiinan tukemaa hanketta – kuparikaivos Sagaingissa ja putkipumppuasema Koillis-Shanin osavaltiossa, joka on osa Kiinan Belt and Road -aloitetta, Moser-Puangsuwan sanoi.
”Emme ole tietoisia mainitsemastanne tilanteesta”, Kiinan ulkoministeriön tiedottaja kirjoitti faksissa AP:lle. ”Kiinan ja Myanmarin välinen yhteistyöhanke on molempien osapuolten yhteisten etujen mukainen ja tuonut konkreettisia etuja. Myanmarin kansalle.”
Siinä ei viitattu ketään vammautuneista.
___
Niille, jotka selviävät räjähdyksestä, terveydenhuolto on vaikea saada. Monet alueet ovat syrjäisiä, ja niillä on rajoitettu tieinfrastruktuuri tai pääsy terveyspalveluihin. Henkilöstöä on vähän; terveydenhuollon työntekijät joutuvat usein piiloutumaan tai lähtemään Myanmarista sotilaallisten vastaisten mielenosoitusten vuoksi. Harvalla uhrilla on varaa proteeseihin ja kuntoutukseen.
Laiturilla 3-vuotiaan pojan vammauttanut räjähdys käynnisti kiihkeän avunhaun, kun hänen äitinsä matkusti kymmeniä kilometrejä maaseudun halki moottoripyörällä ja veneellä.
Pieni klinikka joen toisella puolella antoi perusensiapua ja morfiinia kipuun. Isompi maaseutuklinikka sidoi haavat ja järjesti verensiirron. Vasta kun pariskunta pääsi pääsairaalaan alueen pääkaupungissa, lääkärit pystyivät amputoimaan pojan molemmat jalat – oikean polven ja vasemman lonkan alapuolelta.
Sairaalalasku oli yli kuusi kertaa perheen 400 000 Myanmar Kyatia (190 dollaria) kuukausituloihin verrattuna.
Poika käytti kuukausia pyörätuolia. Hän tuijotti ulos heidän pienen puisen kotinsa ikkunasta katsoen ystävien leikkivän. ”Haluan vain jalkani takaisin”, hän sanoi.
Marraskuussa hänet otettiin ortopediseen kuntoutuskeskukseen. Punainen Risti maksoi laadukkaat proteesit ja opetti hänet käyttämään niitä.
Nyt 4-vuotias poika on palannut kotiin ja voi liikkua omatoimisesti, jolloin hänen äitinsä voi palata töihin papupelloille.
Hän puhuu usein räjähdyksestä, mutta hänen äitinsä ei ole varma, että hän koskaan käsittelee tapahtumia. Ja perhe ei ole koskaan entinen.
”Ehkä hän ei vieläkään ymmärrä”, hän sanoi. ”Hän on vielä nuori.”
___
Katso lisää AP:n Aasian ja Tyynenmeren kattavuudesta osoitteessa https://apnews.com/hub/asia-pacific
Kommentoi