Kiova, Ukraina – Kymmeniä tuhansia ukrainalaisia on kuollut Venäjän sodassa Ukrainassa, joka alkaa toista vuotta. Miljoonat ovat joutuneet jättämään kodeistaan. Ja ne, jotka ovat selvinneet, odottavat epätoivoisesti sotaa edeltävän elämänsä palaavan.
Keskustelimme neljän ukrainalaisen kanssa pääkaupungissa Kiovassa konfliktin ensimmäisenä vuosipäivänä.
”Vaikea nähdä lasten, jotka tulivat tappelemaan, kuolevan kahden tai kolmen päivän kuluttua”
Oleksander Protsuk, 27, palvelumies, entinen putkimies:
”Kaikki muuttui. Olin siviili, ahkera mies, sinkku, en koskaan palvellut armeijassa. Sota pakotti minut tarttumaan aseisiin, suojelemaan maatani, koska entinen ”veljeskunta” hyökkäsi kimppuumme.
”Vaikein osa oli nähdä, kuinka nuoret lapset, jotka tulivat tappelemaan, kuolevat kahden tai kolmen päivän kuluttua. Palvelen Donetskin alueella, Pervomayskin kaupungissa. Olen menossa kotiin, minulla on 10 päivää vapaata, toivottavasti saan levätä ja palata sinne.
”Vuodessa Ukraina kukoistaa. Siitä tulee itsenäinen maa. Rakennamme valtavan aidan erottamaan meidät Venäjästä, anna heidän elää elämäänsä, mätää aidan takana.
”Ja länsi kukoistaa kanssamme, sillä olemme osa Eurooppaa. Ja Venäjän pitäisi mätää, olemme eronneet heidän kanssaan. Minun sukupolveni ja toivottavasti seuraava sukupolvi ei anna niitä anteeksi. Toivon sitä.”
”Sota teki kaiken pahemmaksi elämässäni”
Tetiana Kravchuk, 44, myyjä Kiovan keskustassa sijaitsevassa paperitavaraliikkeessä:
”Sota pahensi kaikkea elämässäni. tienaan vähemmän. En voi liikkua entiseen tapaan.
”Aiemmin kävin 67-vuotiaan äitini luona [the northern region of] Chernihiv, Valko-Venäjän lähellä. Poikani vei minut, mutta nyt hän ei voi [because men his age are not allowed to leave the region they live in]. En voi mennä sinne yksin, koska minun on vaihdettava bussia kolme kertaa.
”Olen huolissani paljon. En nuku. Olen huolissani omastani [two] pojat, heidät voidaan kutsua. En halua heidän menevän sotaan, mutta jos heidän on pakko, he menevät. Olen uskonnollinen henkilö, ja toivon, että Jumala säästää heidän henkensä.”
”Puolalaiset ymmärtävät erittäin hyvin”
Snizhana Kapryichuk, arkkitehti:
”Ensimmäiset päivät olivat pelottavia.
– Kolmantena päivänä lähdin Länsi-Ukrainaan ja sitten Puolaan. Monet puolalaiset yrittivät auttaa. Puolalaiset ymmärtävät erittäin hyvin, ymmärtävät, mitä kohtasimme, koska heillä on oma historiallinen kokemus Venäjästä ja he ymmärtävät, kuinka vaarallista se on.
”Taloudellisesti asiat pahenivat, kaikki yritykset ovat puoliksi jäädytettyinä. Yritys, jossa työskentelin ennen sotaa, rakensi useita asuintaloja, jotka vaurioituivat pommituksissa. Ymmärrettävästi kaikki pysähtyi.”
”Hinnat ovat nousseet, inflaatio on, maa voi mennä konkurssiin”
Kyrylo Borysenko, 23, sotilas Kiovan alueella:
”Menetin monia lapsuuden ystäviä. Monet ihmiset ovat työttömiä. Hinnat ovat nousseet, inflaatio on, maa voi mennä konkurssiin. Monet ihmiset kuolevat, verta on liikaa.
”Mutta mitä tulee positiivisiin asioihin, ihmiset ovat yhtenäisiä, he seisovat toistensa puolesta. Pojat, jotka taistelevat [on the front lines], siviilit osoittivat henkensä voimaa. Olemme Ukrainasta, et voi rikkoa meitä, koska henkemme on vahva.
”Jumala suokoon, sota on ohi vuoden kuluttua. Olen 100-prosenttisen varma, että voitto on meidän. Heiltä puuttuu motivaatio, heillä ei ole tarpeeksi henkeä, noilla venäläisillä. Vuodesta 2014 lähtien olen vihannut Venäjää. En halua, että yhdelläkään maalla maapallolla on Venäjän kaltaista naapuria.
Kommentoi